Unohdus
Pohjatuuli tuo
pelon tuoksun vahvan
Pelon joka minua ruokkii
kutsuu tappamaan
Siispä kiirehdin
en malta odottaa
Että pääsen sinne
missä kuolema korjaa satoaan
Lopultakin kirveeni
kasteen saa hurmeisen
Sillä hakkaan tieni
verimyrskynsilmään
En säästä ainuttakaan
en ketään armahda
Paitsi iskullani
joka kärsimykset lopettaa
Keskellä kaiken kauhun ja hävityksen
viimein ymmärrän sen
Vain yhtä pelkään:
että joku minut hyvällä muistaa
Vielä jatkan
työni loppuun saatan
Vielä surmaan
enkä taakse jää katsomaan
Hurmiossa
niitän pellon verisen
Haluni tyydytän
ja hymyilen
En muista kuka olin
enkä tiedä haluankokaan
Unohduksen saavutin
iskujeni myötä
En muista kuka olin
enkä tiedä haluankokaan
Unohduksen saavutin
iskujeni myötä
Keskellä heidän kuolinhuutojen
viimein huomaan sen
Kauniimpaa ääntä
en osaa enää kuvitella
Keskellä kaiken kauhun ja hävityksen
viimein ymmärrän sen
Vain yhtä pelkään:
että joku minut hyvällä muistaa
Kuolema korjaa satoaan
missä mustat tuulet puhaltaa
Vain siellä hän hetken rauhan saa
vain siellä voin kaiken unohtaa